Kaikki alkoi viime kesänä, kun sain Barni Pickupin valmiiksi. Ovaali jäi pihalle surkuttelemaan kohtaloaan, kun huomasi ettei äijää enään kiinnosta ajella ovaalilla. Jossain vaiheessa olin ovaalilla lähdössä tallille, kun huomasin että jarrut ei oikein pidä. Korttelin siinä kiersin ja vaihdoin kulkinetta. Kesä meni ja autojen siirto säilytykseen ja ovaali korjaukseen. Ajattelin ensin vain vaihtaa pääsylinterin ja hiukan säädellä jarruja, vaan kuinkas siinä sitten kävikään. Pääsylinteri vaihdettiin ja jarruja herkisteltiin. Mitä ihmettä, sylkee jarrunesteet säiliöstä ylös. Vaihdoin letkut ja jarrusylinterit, putket ja kaikki taivaan ja maan väliltä. Sama juttu jatkui. Talliporukalla huutoäänestettiin, että ei muuta kuin UUSI pääsylinteri irti ja purkuun. On niitä ennenkin Manolot ja Pablot sun muut koonneet väärin.

Pääsylinteri oli hiukan haasteellinen laittaa paikoilleen, joten kynnys uudelleen irroittamiseen oli korkea. No ei auta, jos kerran äänestystulos oli 6-0 irroittamisen puolesta. Kun epeli oli kädessä, niin lukkoprikka irti ja jousi katon kautta talteen. Kurkattiin sylinteriin sisään, niin huomattiin, että takimmainen mäntä oli pohjalla hiukan hassussa asennossa. Ruuvarilla hiukan avitettiin, niin sekin sieltä yhtyi muiden osien joukkoon. Oli joku älypää ajatellut keksivänsä jotain uutta ja käänteentekevää, kun oli laittanut 17mm:n pääsylinterin männän 19mm:seen. Voi ihmisen käsi. Nyt on ATE:n pääsylinteri hankittu vaan ei vielä asennettu. Eiköhän kadonneet jarrut nyt löydy

Advertisement

Auts, nyt sattui

Posted: 29/03/2021 in Uncategorized

Tuli sitten vastaan sekin päivä, että säilytystallin kattoon tehty puurunkoinen kipsilevypäällysteinen vesijohtosuoja päätti irroittautua kiinnikkeistään ja tipauttaa itsensä Ghian keulalle.

Auts

Tätä hetken voivoteltuani aloin miettimään ratkaisua ja tästä voivottelusta ylipäästyäni päätin, että jaettu onnettomuus on paras ja laitoin viestin tallikaverilleni Doodahille. Hän kommentoi, että voihan nyt nenä (kirj. huom. sensuuri iski). Vastasin siihen, että ei tässä mitään, että kyllä tuosta hyvällä puusepällä selvitään ja ai niin, kyllä Ghian nokkakin oikenee hyvän peltisepän kätösissä . Sellainen on jo tavattu ja tuo sanoi tulevansa heti kun muilta töiltään ehtii. Sama mies joka istutti räbän aikaisemmissa artikkeleissa mainittuun splittiini lupasi oikoa muhkuran

EI SE NIIN PAHA OLE

Vaasa Oval’s only

Posted: 23/09/2020 in Uncategorized

Esittelyssä tänään aikaisemmassa kirjoituksessani : Mitäs ny,  tuli mainittua -54 ovaali, joka tuli hankittua. Taisipa olla Nettiautossa ilmoitus ja pitkän aikaa olin ajatusta kypsentänyt, että kun sopivanlainen pokkausovellinen ovaali-ikkunainen tulee markkinoille, niin siihen isketään kynnet kiinni. Tämä auto oli juuri sitä mitä haettiin. Auto oli kunnostettu ja siihen oli tehty oikeat asiat, jotka olisin itsekin tehnyt. Säädettävä keula,  säädettävät takalatat ja muita hyviä yksityiskohtia, joten siitä se sitten lähti. Soitto myyjälle ja kauppaa hieromaan. Myyjällä oli myös toinen kuuma ostajaehdokas, joka tosin oli reissuhommissa, joten ei ollut päässyt autoa vielä katsomaan, mutta oli palaamassa koti Suomeen viikon parin sisällä muistaakseni. Minä sanoin myyjälle, että mitä sitä odottelemaan ja, että maksan tuosta hiukan korkeamman hinnan ja tehdään kaupat. Myyjä kyseli, että enkö halua tulla sitä katsomaan, johon totesin, että on sitä sika ennenkin säkissä ostettu ja hyviä sikoja on tullut (pritschenkin ostettu kuvien perusteella). Kuvissa auto oli hyvännäköinen ja lisäkuvat saatuani olin vielä enemmän vakuuttunut auton kunnosta. Oli kai se myyjä siihen maailmanmatkaajaankin vielä yhteydessä, joka kuitenkin luopui ostoaikeista, kun huomasi tilanteen mahdottomuuden ja toisen ostajan agressiiviset ostohalut.

’Latolöytö’

No niin, autohan oli tuolla Riihimäen kupeessa ja se sieltä piti kotiuttaa. Itselläni ei ollut mahdollisuuksia sitä lähteä hakemaan, niin mitenkäs saadaan auto Vaasaan. Silloin kuvaan astuu sattuma. Kaverimme Jalla kertoo suloisen tarinansa, jossa hän on perheensä kanssa menossa Riihimäelle hakemaan koiranpentua ja ilmoittautuu vapaaehtoiseksi hakijaksi ovaalille. Aika ennakkoluuloton kaveri muuten tämä Jalla. Homma hoidossa, soitto myyjälle, jossa kerroin ajankohdan ja hakuprosessin onnistuvan. Kyseli sitten, että trailerilla kai auton haette, johon , että eikun ajamalla autot viedään. Piti meitä kahjuina ja kertoili, että hän on vain vähän sillä jätskikioskilla käynyt lastensa kanssa. No nyt oli sitten vähän pidempi jätskikioskireissu tiedossa, kun auto Vaasaan lähtee. Vielä Jallan autoa hakiessa myyjä kyseli, että missä traileri on piilossa ja kun ei ollut traileria missään , niin hulluiksi meitä vielä tituleerasi. Jalla kurvaili pihasta kohti Vaasaa ja väliaikaraporttia tuli, että hyvin menee, mitä nyt sitten siitä, että mittarin mukaan tyytyväisen ajeli sataa, mutta takajoukot kertoivat totuuden, että 7-80 kmh oli oikeampi vauhti. Auto oli sitä mitä piti ja tyytyväisenä aloin kurvailemaan Ovaalilla. Omat mausteet siihen piti tietenkin lisätä vanneswäpillä sekä hyönteisaura etupellille että ACC:n sivuikkunoihin tulevat tuuletusritilät.

Jäätävä Ovaali

Vanneswäp ja kabiinin ilmastointi

Ps. Auton myyjä asusteli tämän auton myynnin jälkeen tiiviisti tallissa uutta projektia hitsaillen ja tuotos oli nähtävillä Biffissä 2019. Työn tulos oli silmiä hivelevä. Peukutan

Herätys

Posted: 14/09/2020 in Uncategorized
Avainsanat:,

Huomasin juuri, että tämä blogikirjoittelu on aivan uinahtanut joten, Ullatus. Vuosia on tosiaan vierähtänyt ja kaffia on tullu juotua useampi kupponen tallilla hyvässä seurassa. Myös särpimet ovat olleet maukkaita ja joskus jopa ylenpalttisia. Niinhän siinä sitten on käynyt, että pullapussin suu on unohtunut auki ja kun seuraavan kerran on tallille tultu ja kaffit keitelty, niin ovat pullat muuttuneet korpuiksi. No siitä se idea sitten lähti, notta ostetaan korppuja. Jos unohtuu korppupussin suu auki, niin saa ensi kerrallakin syödä korppuja. Kätevää eikö totta.

No se siitä. Autorintamallakin on tapahtumia. Juhannuksen tienoilla vuonna 2016 saapui Vaasaan pritschenwagen vm. 1954. Ennenkuin se tuli Vaasaan, niin siitä viestiteltiin Naamakirjassakin. Oli kuvaa Hangon satamasta ja Länsiväylältä myös. Täällä me nauraa hihittelimme talliporukalla, kun auton määränpäätä arvailtiin Naamassa.

Toimitus perillä Vaasassa
Lavan kunto aika hyvä jos ei jopa parempikin

Ajokuntoinen tuo oli, mutta jarrut oli kehnommat. Niitä yritettiin elvytellä kuntoon, että pääsisimme autolla johonkin kesän tapahtumaan. Ei löytynyt jarruja, joten meni purkuhommiksi. Pitihän myös käynnistää mittavat hitsaustalkoot, sillä olihan akun alta pelti hävinnyt kokonaan takakulmaan osuneen tällin johdosta, jolloin akku sylkässy hapot sinne ja hiukan takaluukun vierestä piti kanssa korjata. Etupäästä täyteltiin lisättyjen etuvilkkujen reiät. That’s it.

Kaava autolle oli sama, kuin toiselle Barnille, josta juttua on aikaisemmissa julkaisuissa. Kaivakaa vaan tarpeeks, kyllä se sieltä löytyy. Eteen droppaus Porsche 356B:n navoilla ja taakse Ranchon laatikko. Auto tippuu noilla eväillä sen 11cm. Koneeksi arpoutui sitten kauan osoitettaan etsinyt 2-litraanen pannu. Menohaluja hillitsee CSP:n levyt edessä ja Type-3 rummut takana. Ruokkimispuolella on tuplat. Weber IDA-46…

Mitä, tuliko kirjoituserhe? No ei tullu, semmoset siellä on. Ne ostettiin 48 Idoina, mutta tarkempi töllistely tallilla antoi eri tuloksen. Ne on 46:set. Reklamaatiotakin siinä myyjälle soiteltiin, joka lupautui ne takaisin muutaman hiljaisen minuutin jälkeen ottamaan, mutta tyydyin sitten kuitenkin tarkemmin mietittyäni nuo kaasarit vastaanottamaan.

Auto näyttää nyt tältä

Valmis tuote katsastettuna
Lavakaaret Chopattuna versiona

Taas jotain asiaa

Posted: 26/06/2016 in Uncategorized

Paljon on taas aikaa vierähtänyt siitä, kun olen tänne viimeksi jotain runoillut. Nyt tuntui oikealta hetkeltä avata hiukan talleilla tapahtuu salamyhkäisiä asioita osiota, kun siirtelin puhelimella napsittuja kuvia tietokoneen oikeisiin lokerikkoihin. Splittiprojektihan keskeytyi hiukan pidemmäksi aikaa, mutta sitten projektiin puhalteli hiukan uusia tuulia. Tallille saapui peltiguru #2 lainaamaan traileria, koska oli luvannut yhdelle kaverille hitsailla Doppelia kuosiinsa. Pyörähteli ja steppaili siinä tallilla tovin ja katsasti tallissa olevat projektit. Muiden projektit taisi olla hiukan eloisamman kuntoisia, koska guru kiinnitti huomionsa omaan nurkkaukseensa käpertyneeseen pölyyntyneeseen splittiin. Silloin tallikavereilla välähti, että aikaisemmin hankkimani reikä kattoon laitetaan nyt seinältä koristamaan splitin kattoa. Kyllä mä tuohon lähdin ja eikä aikaakaan, niin tuli viesti, että nyt saa auton tuoda. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että ei ehditty splittiä edes puunaamaan. Peltiguru lupaili autoa takaisin parin viikon päästä, mutta kun ei mihinkään enään voi luottaa, niin piti jo viikon päästä hakea auto takaisin. Paljon muutakin on tapahtunu sen jälkeen, mutta niistä sitten myöhemmin juttua. Toivottavasti ei mene näin kauan seuraavan päivityksen kanssa

Reikä katossa 3-Fold Ragtop

Reikä katossa 3-Fold Ragtop

Mitäs ny…

Posted: 12/11/2015 in Uncategorized

on tapahtunu, kun tekstiä pukkaa blogin sivuille. No ei oikeastaan yhtikäs mitään muuta kuin, että autot on vaihtanu omistajaa. -53 stanu, joka oli projektiasteella, eteni kaikkien mutkien kautta monikielitaituri Jallalle, joka sitä on pikkuhiljaa taluttanut osaavien ammattilaisten avustamana ettepäin. Kohta sitä jo maalarille ollaan viemässä. Sininen Notsi sai kans jatkaa  matkaa. Yks kaveri oli kyselly meidän tallitontuilta Nettiautossa myynnissä olevasta Notsista. Tallitontut sanoi, ettei kannata lähteä merta edemmäs kalaan. Sellainen löytyy paikkakunnaltakin. Kaveri tuli, näki ja kätteli. Sitä olen sitten ruuvaillut kasaan minkä olen joutanut tai jaksanut. Kaasuttimethan  vaihdoin kunnostettuihin. Vuotivat ja sylkivät bensaa, kun konetta käynnisteltiin. Salapoliisit paikalle vuodon syitä tutkimaan. Oli kunnostetut joo. Tiivisteet puuttuivat kiihdytyspumpulta kuin myös kannen välistä ja tähän väliin sopii ehkä se juttu, kun lapsi tuli kumisaappaat jalassa, jotka oli ensimmäisiä kertoja itse jalkaan laittanut, mutta tietenkin väärin. Isä tuumaa, että hyvä hyvä, mutta ovat väärissä jaloissa. Siihen muksu tokaisee, että vielä kummatkin, eli kummastakin kaasuttimestapa hyvinkin puuttui tiivisteet. Noh, ne asennettu vanhoista kaasuttimista. Niissä onneksi oli laitettuna uudet, mutta muuten olivat hiukan sohlot. Sitten oli pakoputken pörinä korjattava. Puuttuihan sieltäkin tiivisteet käyrien yhdistyskohdasta. Seuraavaksi starttipuslan vaihto ja sitten tallista poisto. Ai niin, ettei nyt vain myytäis, niin jotain tilalle. -54 kunnostettu ovaali-ikkunainen komistus tuli hankittua. Siitä sitten lisää, kun sormet saavat uudestaan kosketuksen näppäimille.

Kun kaikki..

Posted: 15/12/2014 in Uncategorized

ei mene kuin Strömsössa. Pitkään aikaan en ole tänne mitään saanut kirjoitettua, mutta nyt yllätin itseni näppäinten kimpusta hakkaamasta tekstiä blogiini. Moottoriprojekti eteni huikeata vauhtia. Tahti oli tallikaverin lanseeraama osa päivässä, parhaat osat kahdessa. Siitä seurasi, että kävin jo ostamassa koneeseen öljyt ja ajatuksissani jo konetta starttailtaisiin lähiaikoina. Olihan muillakin samoja ajatuksia tallilla, niin menisi tuokin siinä samassa, mutta oli kone vielä siinä jamassa, että kun kiristelin hihnapyörää kiinni, niin kone jumiutui. No mitä ihmettä, pyöritys vastapäivään ja pyöri n. puolikierrosta ja jumitilanne. Jaahans, joku selkeästi ottaa vastaan, eikun konetta purkamaan. Kolmos-nelospuolen kansi irti ja sylinteriputket mäelle myös. Vikakohta alkoi paljastumaan. Kolmosen kiertokangen alalenkissä jälkiä ykköspytyn männästä. Ei vaan näköjään tullut otettua tarpeeksi tavaraa pois ensimmäisellä kerralla. Dämn, hiottu on, vaan ei ole vielä kokeiltu kasataVain pakari puuttuu

Unohtua, että klubilla suoritettiin uudelleenjärjestelyjä paikkojen suhteen. Käännettiin kahden auton keulat 90-astetta vastapäivään, niin tuli ruuvaustilat järkevämmiksi. Samalla sai napsittua -50:stä muutaman otoksen, joista näkee miten auto makaa valmistuttuaan.

17-tuumaiset Airewot

17-tuumaiset Airewot

Gun metal böörmz

Gun metal böörmz

Welcome to the family

Posted: 11/07/2014 in Uncategorized

Avoautohan on kiva silloin, kun aurinkoa riittää kahdeksi tai useammaksi päiväksi kesässä. Sadepäivinä sitten vain suflettia nostellaan katoksi pään päälle, ettei permanentti mene piloille. No siitä se ajatus sitten lähti. Hankin aikoinani Ruotsista projektikuntoisen -56 avon, joka kuitenkin projektijärjestyksessä siirtyi ja siirtyi ja loppujen lopuksi kohtaloksi tuli, että laitoin sen myyntiin. Viilarivelhomme sen osti minulta. Osat ja kori siirtyivät hänen tallilleen. Viilarivelho siellä inventoi osia ja työn määrää, kunnes hänelle iski päällensä Rodikuume ja laittoi avon myyntiin. Ei löytynyt ostajaehdokkaita, kunnes palatessamme Tierpistä tuli puhetta avosta ja kuinka volkkariharrastukseen vahvan paluun tehnyt Hapa harmitteli, että avo oli mennyt ohi häneltä. Hän oli semmoista vailla, koska oli projektia vailla saatuaan -57 ovaalinsa valmiiksi. Kilautettiin kaverille ja kaupat syntyi. Hapalla oli virtaa avon kasauksessa ja osien hierominen vanhassa muistissa, niin eipä aikaakaan, niin tuli kertoilemaan poikakerhollemme, että pohjalevy on kondiksessa. Kyllä minua hiukan harmitti siinä vaiheessa, että miksi en ollut tehnyt samalla lailla kuin Hapa, kun se vielä oli minulla. Jäi juttu kaivelemaan ja avokuume kytemään. Minulla oli kuitenkin tietoa, että Vaasassa on -53 avo tutulla miehellä, joka kuitenkin enemmän harrastaa englantilaisia autoja. Olin häntä pitänyt hereillä asiasta silloin tällöin , että koska hän myy avon minulle. Tämän viikon keskiviikko oli se päivä.

– 53 ilman kattoa

SE ON SIINÄ

- 53 sateiden varalle

– 53 sateiden varalle

Barnia ajokuntoon

Posted: 26/06/2014 in Uncategorized

Tiistaina, kun huhut olivat kertoneet, ettei Tipukummun Lions-clubille ole tulossa poikakerhon jäseniä muita kuin allekirjoittanut, niin päätinkin huijata itseäni menemällä toiselle tallille katsomaan, että onko mitään tehtävissä äänieristyksen suhteen barnin matkustamossa. Tähän mennessä on kulunut pussillinen korvatulppia, koska kiirehän näillä tekeleillä on päästä ajamaan, kun niitä on usean vuoden rakentanut ja silloin joku paikka jää vähäisemmälle huomiolle ja niinkin vähäpätöinen asia, kuin matkustusmukavuus on toisarvoinen seikka. Olin aikaisemmin hankkinut ohutta bitumimattoa, joka näytti mielestäni sopivan tuohon -51:sen tyyliin. Sitä siinä pyöritellessäni sain kuitenkin ajatuksen, että käyn kyllä katsomassa löytyykö jotain muuta vaihtoehtoa ja löytyyhän niitä. Olihan siellä 4 mm:n bitumimattoa, mutta nykyaika otti niskalenkin näistä bitumimatoista. Katseeni hakeutui näihin uudenaikaisiin äänieristysmattoihin, joita poppilaitteidenasentajat käyttävät, että saadaan resonanssit autonpelleistä pois ja 150 db:ä pysymään auton sisällä, että saa tärykalvot täräjään. Noh, tää on vaan tuulesta temmattu asiasta tietämättömän arvaus. Tein päätöksen, että mukavuus ennenkaikkea ja ostin paketin joka sisälsi 1,6 neliömetriä hiljaisuutta. Pyöränkotelot matolla peittelin ja samalla ihmettelin, kuinka helppoa tätä mattoa oli työstää. Saksilla leikata sopivia muotoja, sovitus, suojapaperi irti ja liimaus. Aikaa oli kulunut tässä prosessissa kuitenkin sen verran, että en mattoa alkanut enempää liimaileen, mutta suunnittelin jo valmiiksi, että kuinka teen takahyllyn ja takaseinän äänieristyksen. Pahvista ensin malli takahyllylle ja seinälle, leikataan sopiva pala levystä, vuorataan alapuoli äänieristysmatolla ja verhoillaan yläpuoli jollain sisustukseen sopivalla nahalla. Toivottavasti ei tarvitse apukuskin kanssa kuin kuiskailla, kun Tierppiä kohden ajelemme elokuussa toivottavasti kolmen Type-2 auton karavaanissa.