Taas jotain asiaa

Posted: 26/06/2016 in Uncategorized

Paljon on taas aikaa vierähtänyt siitä, kun olen tänne viimeksi jotain runoillut. Nyt tuntui oikealta hetkeltä avata hiukan talleilla tapahtuu salamyhkäisiä asioita osiota, kun siirtelin puhelimella napsittuja kuvia tietokoneen oikeisiin lokerikkoihin. Splittiprojektihan keskeytyi hiukan pidemmäksi aikaa, mutta sitten projektiin puhalteli hiukan uusia tuulia. Tallille saapui peltiguru #2 lainaamaan traileria, koska oli luvannut yhdelle kaverille hitsailla Doppelia kuosiinsa. Pyörähteli ja steppaili siinä tallilla tovin ja katsasti tallissa olevat projektit. Muiden projektit taisi olla hiukan eloisamman kuntoisia, koska guru kiinnitti huomionsa omaan nurkkaukseensa käpertyneeseen pölyyntyneeseen splittiin. Silloin tallikavereilla välähti, että aikaisemmin hankkimani reikä kattoon laitetaan nyt seinältä koristamaan splitin kattoa. Kyllä mä tuohon lähdin ja eikä aikaakaan, niin tuli viesti, että nyt saa auton tuoda. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että ei ehditty splittiä edes puunaamaan. Peltiguru lupaili autoa takaisin parin viikon päästä, mutta kun ei mihinkään enään voi luottaa, niin piti jo viikon päästä hakea auto takaisin. Paljon muutakin on tapahtunu sen jälkeen, mutta niistä sitten myöhemmin juttua. Toivottavasti ei mene näin kauan seuraavan päivityksen kanssa

Reikä katossa 3-Fold Ragtop

Reikä katossa 3-Fold Ragtop

Mitäs ny…

Posted: 12/11/2015 in Uncategorized

on tapahtunu, kun tekstiä pukkaa blogin sivuille. No ei oikeastaan yhtikäs mitään muuta kuin, että autot on vaihtanu omistajaa. -53 stanu, joka oli projektiasteella, eteni kaikkien mutkien kautta monikielitaituri Jallalle, joka sitä on pikkuhiljaa taluttanut osaavien ammattilaisten avustamana ettepäin. Kohta sitä jo maalarille ollaan viemässä. Sininen Notsi sai kans jatkaa  matkaa. Yks kaveri oli kyselly meidän tallitontuilta Nettiautossa myynnissä olevasta Notsista. Tallitontut sanoi, ettei kannata lähteä merta edemmäs kalaan. Sellainen löytyy paikkakunnaltakin. Kaveri tuli, näki ja kätteli. Sitä olen sitten ruuvaillut kasaan minkä olen joutanut tai jaksanut. Kaasuttimethan  vaihdoin kunnostettuihin. Vuotivat ja sylkivät bensaa, kun konetta käynnisteltiin. Salapoliisit paikalle vuodon syitä tutkimaan. Oli kunnostetut joo. Tiivisteet puuttuivat kiihdytyspumpulta kuin myös kannen välistä ja tähän väliin sopii ehkä se juttu, kun lapsi tuli kumisaappaat jalassa, jotka oli ensimmäisiä kertoja itse jalkaan laittanut, mutta tietenkin väärin. Isä tuumaa, että hyvä hyvä, mutta ovat väärissä jaloissa. Siihen muksu tokaisee, että vielä kummatkin, eli kummastakin kaasuttimestapa hyvinkin puuttui tiivisteet. Noh, ne asennettu vanhoista kaasuttimista. Niissä onneksi oli laitettuna uudet, mutta muuten olivat hiukan sohlot. Sitten oli pakoputken pörinä korjattava. Puuttuihan sieltäkin tiivisteet käyrien yhdistyskohdasta. Seuraavaksi starttipuslan vaihto ja sitten tallista poisto. Ai niin, ettei nyt vain myytäis, niin jotain tilalle. -54 kunnostettu ovaali-ikkunainen komistus tuli hankittua. Siitä sitten lisää, kun sormet saavat uudestaan kosketuksen näppäimille.

Kun kaikki..

Posted: 15/12/2014 in Uncategorized

ei mene kuin Strömsössa. Pitkään aikaan en ole tänne mitään saanut kirjoitettua, mutta nyt yllätin itseni näppäinten kimpusta hakkaamasta tekstiä blogiini. Moottoriprojekti eteni huikeata vauhtia. Tahti oli tallikaverin lanseeraama osa päivässä, parhaat osat kahdessa. Siitä seurasi, että kävin jo ostamassa koneeseen öljyt ja ajatuksissani jo konetta starttailtaisiin lähiaikoina. Olihan muillakin samoja ajatuksia tallilla, niin menisi tuokin siinä samassa, mutta oli kone vielä siinä jamassa, että kun kiristelin hihnapyörää kiinni, niin kone jumiutui. No mitä ihmettä, pyöritys vastapäivään ja pyöri n. puolikierrosta ja jumitilanne. Jaahans, joku selkeästi ottaa vastaan, eikun konetta purkamaan. Kolmos-nelospuolen kansi irti ja sylinteriputket mäelle myös. Vikakohta alkoi paljastumaan. Kolmosen kiertokangen alalenkissä jälkiä ykköspytyn männästä. Ei vaan näköjään tullut otettua tarpeeksi tavaraa pois ensimmäisellä kerralla. Dämn, hiottu on, vaan ei ole vielä kokeiltu kasataVain pakari puuttuu

Unohtua, että klubilla suoritettiin uudelleenjärjestelyjä paikkojen suhteen. Käännettiin kahden auton keulat 90-astetta vastapäivään, niin tuli ruuvaustilat järkevämmiksi. Samalla sai napsittua -50:stä muutaman otoksen, joista näkee miten auto makaa valmistuttuaan.

17-tuumaiset Airewot

17-tuumaiset Airewot

Gun metal böörmz

Gun metal böörmz

Welcome to the family

Posted: 11/07/2014 in Uncategorized

Avoautohan on kiva silloin, kun aurinkoa riittää kahdeksi tai useammaksi päiväksi kesässä. Sadepäivinä sitten vain suflettia nostellaan katoksi pään päälle, ettei permanentti mene piloille. No siitä se ajatus sitten lähti. Hankin aikoinani Ruotsista projektikuntoisen -56 avon, joka kuitenkin projektijärjestyksessä siirtyi ja siirtyi ja loppujen lopuksi kohtaloksi tuli, että laitoin sen myyntiin. Viilarivelhomme sen osti minulta. Osat ja kori siirtyivät hänen tallilleen. Viilarivelho siellä inventoi osia ja työn määrää, kunnes hänelle iski päällensä Rodikuume ja laittoi avon myyntiin. Ei löytynyt ostajaehdokkaita, kunnes palatessamme Tierpistä tuli puhetta avosta ja kuinka volkkariharrastukseen vahvan paluun tehnyt Hapa harmitteli, että avo oli mennyt ohi häneltä. Hän oli semmoista vailla, koska oli projektia vailla saatuaan -57 ovaalinsa valmiiksi. Kilautettiin kaverille ja kaupat syntyi. Hapalla oli virtaa avon kasauksessa ja osien hierominen vanhassa muistissa, niin eipä aikaakaan, niin tuli kertoilemaan poikakerhollemme, että pohjalevy on kondiksessa. Kyllä minua hiukan harmitti siinä vaiheessa, että miksi en ollut tehnyt samalla lailla kuin Hapa, kun se vielä oli minulla. Jäi juttu kaivelemaan ja avokuume kytemään. Minulla oli kuitenkin tietoa, että Vaasassa on -53 avo tutulla miehellä, joka kuitenkin enemmän harrastaa englantilaisia autoja. Olin häntä pitänyt hereillä asiasta silloin tällöin , että koska hän myy avon minulle. Tämän viikon keskiviikko oli se päivä.

– 53 ilman kattoa

SE ON SIINÄ

- 53 sateiden varalle

– 53 sateiden varalle

Barnia ajokuntoon

Posted: 26/06/2014 in Uncategorized

Tiistaina, kun huhut olivat kertoneet, ettei Tipukummun Lions-clubille ole tulossa poikakerhon jäseniä muita kuin allekirjoittanut, niin päätinkin huijata itseäni menemällä toiselle tallille katsomaan, että onko mitään tehtävissä äänieristyksen suhteen barnin matkustamossa. Tähän mennessä on kulunut pussillinen korvatulppia, koska kiirehän näillä tekeleillä on päästä ajamaan, kun niitä on usean vuoden rakentanut ja silloin joku paikka jää vähäisemmälle huomiolle ja niinkin vähäpätöinen asia, kuin matkustusmukavuus on toisarvoinen seikka. Olin aikaisemmin hankkinut ohutta bitumimattoa, joka näytti mielestäni sopivan tuohon -51:sen tyyliin. Sitä siinä pyöritellessäni sain kuitenkin ajatuksen, että käyn kyllä katsomassa löytyykö jotain muuta vaihtoehtoa ja löytyyhän niitä. Olihan siellä 4 mm:n bitumimattoa, mutta nykyaika otti niskalenkin näistä bitumimatoista. Katseeni hakeutui näihin uudenaikaisiin äänieristysmattoihin, joita poppilaitteidenasentajat käyttävät, että saadaan resonanssit autonpelleistä pois ja 150 db:ä pysymään auton sisällä, että saa tärykalvot täräjään. Noh, tää on vaan tuulesta temmattu asiasta tietämättömän arvaus. Tein päätöksen, että mukavuus ennenkaikkea ja ostin paketin joka sisälsi 1,6 neliömetriä hiljaisuutta. Pyöränkotelot matolla peittelin ja samalla ihmettelin, kuinka helppoa tätä mattoa oli työstää. Saksilla leikata sopivia muotoja, sovitus, suojapaperi irti ja liimaus. Aikaa oli kulunut tässä prosessissa kuitenkin sen verran, että en mattoa alkanut enempää liimaileen, mutta suunnittelin jo valmiiksi, että kuinka teen takahyllyn ja takaseinän äänieristyksen. Pahvista ensin malli takahyllylle ja seinälle, leikataan sopiva pala levystä, vuorataan alapuoli äänieristysmatolla ja verhoillaan yläpuoli jollain sisustukseen sopivalla nahalla. Toivottavasti ei tarvitse apukuskin kanssa kuin kuiskailla, kun Tierppiä kohden ajelemme elokuussa toivottavasti kolmen Type-2 auton karavaanissa.

Kuvat Barndoorista

Posted: 22/06/2014 in Uncategorized
Barndoor josta parasta ennen päiväys menny umpeen

Auto Ruotsissa

Taidettiin vähän innostua

Runko irroitettuna

Ensin muutama kuva alkuajoista eli millaiselta auto näytti, kun se saapui tallille ja sitten muutama kuva joiden olemassa olosta en tiennyt mitään vasta kuin torstaina. Joku naapurini kaveri oli kuvat käynyt nappaamassa ja sen eräälle foorumille siirtänyt. Oli volkkarimiehiä, kun sen oli Barndooriksi tunnistanut. Hyviä kuvia, jotka pistää miettimään ja herättää tunteita. Autohan löytyi pitkän etsinnän jälkeen kaverin vinkistä Ruotsista. Kaupat lyötiin lukkoon sen jälkeen, kun oli selvinnyt, että apujoukkoja löytyy, kun autoa aletaan kunnostamaan. Autoa alettiin purkamaan joulun välipäivinä ja siitä se homma sitten lähti rullaamaan. Jossain vaiheessa tulimme porukalla siihen tulokseen, että siirretään projekti, ettei pääpeltiseppävelhon tarvitse ajella edestakaisin n. 15 km:ä päästäkseen toteuttamaan kutsumustaan, joita peltihommiksi kutsutaan. Runko, joka ei ole irroitettavaa mallia junakeuloissa, siirtyi peltisepän talliin ja kori siirtyi kaverin talliin. Rungosta oli otettu mitat strategisista paikoista, että sille voitaisiin tehdä jigi, missä se hitsataan kuntoon. Olihan runko nyt kolmessa osassa, välirunko, etu- ja takakelkka omina yksikköinään. Niistä sitten korjailtiin ruostepaikkoja kuntoon ja muutamia parannuksiakin tehtiin. Nostettiin ohjaussimpukkaa ylöspäin, ettei se kiville karahtelisi, koska madallusta autoon tehtäisiin. Kun runko oli valmiina, sen jälkeen siirryimme toiselle tallille ja kävimme korin kimppuun. Korjauspeltejä tilasin Gersonilta Kolumbiasta, joka oli peltien valmistusta aloitellut hiljattain, joten muutamia peltejä jouduttiin muokkaamaan paremmin sopiviksi. Takakulmista peltiguru sanoi, että kun ne oli paikoillaan suoraan pakasta revittynä, niin auto näytti takaapäin katsottuna Jennifer Lopezilta. Sanoi tehneensä pari viiltoa rälläkällä, niin johan istui paremmin. Peltiseppä myös käytti vanhoja suhteitaan hyväksi, kun kyljen korjauspalat kävi tekemässä itse. Onhan nimittäin n. 20 cm lattiatasosta ylöspäin peltiä vaihdettu. 

Minä siellä myös pyörin peltisepän apulaisena ja opettelin peltitöitä. En sitten tiedä, pidettiinkö minua enemmän haittana vai hyötynä, mutta tyyppien kanssa hyvin viihdyttiin keskenämme. Muistelen, että 2,5 vuotta tehtiin peltitöitä, kun autoa parsittiin kasaan, mutta tästä  otetaan pois 2x 3 kk:n kesälomat, koska  peltisepällä oli kesällä kukkapenkin ja perunamaan hoitohuki. Jatkan tätä kertomusta lisää joku toinen päivä.

Pitänee laittaa Barni katsastuskuntoon, että joukkojenkuljetusvaunu on kunnossa kesän rientoihin.

sv5e6s1  2s0o6rq1

Tsih..

Posted: 21/06/2014 in Uncategorized
2014-04-15-0454

Pyttyjä paikoilleen

innokkaimmat blogini seuraajat ovat varmaankin jo huomanneet, että kuvapäivitykset ovatten alkaneet, ettei aivan vain luettua sanaa tarvitse kestää ja päivitykset jatkuvat. Mitäpä muutakaan sitä näin Juhannuspäivänä tekisi, kuin päivityksiä ja vielä selvinpäin. On tässä tullut muutakin tehtyä, kuin vain kuvia uudelleen julkaistua. Kameramies on ahkerasti tallilla kuvaillut koneenkasauksen etenemistä ja muutamia kuvia on jopa julkaistavaksi asti hyväksytty. Tässäpä muutamia niistä nälkäisimmille

Kansi koottuna

Kansi koottuna

No voihan ny……

Posted: 16/06/2014 in Uncategorized

pääkallo. Taitava bloggaaja sitten luuli poistavansa kuvat vain blogin omasta sisäisestä kuvapankista ja tässä tulos. Ei kuvan kuvaa sivuilla. Tarttis tehä jotain

Koneen kasausta …

Posted: 04/06/2014 in Uncategorized

kolmannella. Taasen on aika ilmaantua bloggauksen ihmeelliseen maailmaan, ettei vain käy niin, että jotka blogiani seuraavat, kyllästyvät kun mitään ei tapahdu.

No nyt on tapahtumia kerrottavana. Niin kuin aikaisemmassa raportissa kerroin, niin stroukkikampi asennettu hyvällä menestyksellä. Lohkon momenttiin kiristyksen jälkeen kampi kiertokankineen pyörähteli hienosti. Siitä sitten innostuneena pyttyä paikoilleen asentamaan. Ensimmäinen paikoillaan ja seuraavan kiertokangen ylösnostoa kampiakselia pyörittäen. No, mitä ihmettä. Nyt ottaa johonkin kiinni. Ilta oli jo lopuillaan, joten tutkiminen jäi seuraavaan kertaan.

Uutta intoa puhkuen saavuin tallille tutkimaan, että mistä ja mikä ottaa kiinni. Aikani siinä tutkailtuani saapui Pannuhuoneen talkkarikin suorittamaan tutkimustyötä. Muutaman kerran pyörittelimme kampea edestakaisin, että saisimme jonkinlaisen merkin jäämään kohtaan joka jumittaa. Otimme sylinteriputken irti ja huomasimme, että männänhelmassa oli jälki. Ei auttanut muu, kuin alkaa nakertamaan helmasta palaa pois, joka tässä punakynällä hauskasti onkin värjätty. Saattaapi olla, että jos olisi ollut toisen valmistajan mäntäsatsi, olisi tältä kaivamiselta säästytty muisteli Talkkari

Poista punainenalue

Poista männästä punainen alue

Samalla kertaa päätettiin, että kiertokangistakin pitää hioa alapäästä materiaalia pois. Etsittiin yksi ylimääräinen kiertokanki Pannuhuoneen uumenista ja tehtiin koekappale. Minä hioin männän ja Talkkari kiertokangen. Suoritettiin koesovitus ja Hei, se pyörii sittenkin

Kiertokanget hiottuna

Kiertokanget hiottuna ja tasapainoitettuna

Ei muuta kuin kiertokangista materiaalit pois ja puntariin, että olisivat suurinpiirtein samanpainoisia työstön jälkeen. Kuvassa taitaa olla kylläkin kiertokanget ensimmäisen tasapainotuksen jäljiltä, koska näyttää hiukan paksulta tuo alakaula. Näitä töitä tehdessä ei yhtäkään ihmistä vahingoitettu